Oli syksy 2004. Odotimme esikoisvauvaatulevaksi talveksi. Vaunut oli pakko saada ajoissa. Merkillä ei ollut niinkään väliä, uudet halusimme. En osannut valita sen kummemmin perustein, kunhan olisivat lämpimät ja hyvät. Ostettiin uudet "en edes muista merkkiä" tarjouksesta. Ilmakumit, ei edes lempivärit. Edullisesti 450€.
Kun silloin olisin tiennyt, kuinka monet vaunut näkisin. Miten niiden vaihtaminen ei ole kuin pieni tunne. Ja jo ne on myyty ja uudet hankittu. Uusista puheen ollen, uusia en ole ostanut kuin kahdesti sen jälkeen. Vuonna 2008 vaaleanpuna-ruskeat Emmaljungan Ceroxit. Ne vaihdoin vuonna 2013 vaaleanvihreisiin istumarattaisiin. Kolmannet ovat vielä pakasta vedetyt vm. 2015 Nanot, matkarattaiden aatelia. Itselleni on ostettu tuhansien markkojen vaunut vuonna 1984. Ihan vaan koska siksi. Eli periytyvä ominaisuus, tämä.
Nyt 5 lapsen kanssa olen päässyt uudelle vaihteelle. Vaunujen elämän jatkaminen on entistä mielekkäämpää. Vanhat/rikkinäiset/likaiset/osat kiertoteitse päätyvät meille. Näistä aarteista korjaan ja kokoan tuunaamalla uutta palveluskuntaa seuraavalle lapsiperheelle. Rahallista voittoakin kutsumustyöstä välillä kostautuu. Välillä ei. Kierrätysaatteen mukaisesti, mutta ehdottoman turvallisesti. Hometta ei voi korjata, rikkinäisen kumin voi.
Tervetuloa seuraamaan VauhdikastaVaunuVaihtolaa 😊
